Kirjaimia indigolla

Kirjaimia indigolla

Viime päivinä olen kirjoittanut kirjaimia indigo-maalilla. Olin lukenut joskus aiemmin lehdestä Pasi Ainasojan morsingon viljelystä Nivalassa. Lisää asiasta löytyy naturalindigo.fi -sivuilta. Kesän 2018 Weteraanikonepäivien ohjelmasta luin, että konepäivillä on työnäytös indigovärjäyksestä ja ajattelin, että sen haluan minä nähdä! 

Sain tuolloin Pasilta kokeiltavaksi indigo-väriä. Se saattaa olla ihan maalia, sillä ohjeen mukaan siihen olisi voinut lisätä joukkoon myös liitua. Liidun sijaan minä ohensin väriä hieman vedellä ja kokeilin kirjoittamista ensimmäisenä hiusterällä, siksi vain, että se sattui olemaan työpöydällä lähimpänä. Ja kuinka hyvin väri juoksikaan terästä!

On oltava alku

Jokin aika sitten Pasi kertoi olevansa menossa Kasvu Open Karnevaaleille Jyväskylään ja pyysi mukaan näyttämään kuinka indigoväriä voi käyttää kalligrafiassa. Koska olen sopinut itselleni muuta juuri tuohon aikaan, sovimme, että teen jonkin työn vietäväksi esille. Tarvitaan siis tekstiä, jotain jota on lupa käyttää ja joka puhuttelee. Luin ensin Larin Parasken lauluja.. Mutta sitten muistin kalligrafiaystäväni Kiki W. Kuivalaisen kirjoittaman runokirjan: Tähtipölynä ilo kaikkialla. Löysin kirjasta useamman tarkoitukseen sopivan tekstin ja lopulta päädyin seuraavaan runoon, jonka käyttämiseen sekä työssä että kirjoittamiseen tänne, olen saanut luvan Kikiltä.

On oltava alku tultava loppu Niiden välillä kaiken voi vain elää Oppia elämää itseään

Kirjaimia kyrillisin vivahtein indigolla

Kuten moni jo tietää, olen kirjoittanut ja piirtänyt viime aikoina usein ja paljon kyrillisvivahteisia kirjaimia. Niitä halusin työhöni jälleen, koska olen jo pidemmän aikaa halunnut päästä kokeilemaan kirjainten maalaamista negatiivina. Kirjainten maalaaminen on kohtuullisen hidasta, joten koko runoa en nyt tällä aikataululla ehtisi tekemään Vyaz-tyylisin kirjaimin. Sommittelin koristeellisin kirjaimin runon viisi ensimmäistä sanaa: ”On oltava alku tultava loppu” kahteen riviin. Paperina työssä on Hahnemühlen Cezanne. Pohjan tein hyvin yksinkertaisesti niin, että kastelin paperin ja tiputtelin maalipisaroita paperille seuraten kuinka väri käyttäytyy. Minullahan oli käsissäni itselleni täysin tuntematon maali. Lopulta paperi näytti sille, että nyt ei yhtään enempää pisaroita.

Piirsin kirjaimet suunnitelmani mukaisesti paperille lyijykynällä, jonka jälkeen aloin maalaamaan kirjaimia sitä mukaa kuin tiesin, mitä haluan mihinkin kohtaan pohjaa tehdä. Pohjat ovat joskus todella mielenkiintoisia ja minusta niitä kannattaa tutkia ja kuunnella työtä tehdessä. Pohjista löytyy sellaisia uusia ideoita, joita ei etukäteen pysty aina suunnittelemaan. Niinpä tein vain yhteen nurkkaan kirjaimet alkuperäisen suunnitelmani mukaisesti negatiivina. Toisessa kohtaa kirjaimet häviävät kuin sumuun taustan väriroiskeiden taakse, kun toisaalla väri päättyy roiskeiden muodostamiin kauniisiin rosoisiin kuvioihin. Jossakin kohtaa kirjaimista taas on piirretty vain ääriviivat ja osaan kirjaimista lisäsin Finetecin helmiäisvesivärin sävyä Walnut.

Hiusterällä

Olen etsinyt, kokeillut, kirjoittanut ja harjoitellut myös hiusterälle omaa käsialaa. Sellaista vapaata, jossa voisi olla isoja pyöreitä muotoja ja kaaria, lisänä täysin ylimääräisiä kulmia ja jossa kirjainten päätteet voisivat yhdistyä seuraavaan kirjaimeen odottamattomasti. Käsialaa, jossa voisi samassa sanassa yhdistää erilaisia muotoja samasta kirjaimesta, mutta niin, että vaihtoehtoja olisi rajoitetusti. Jotkin kirjaimet onnistuvat toisia helpommin, joihinkin kirjaimiin ei tunnu löytyvän mitään uutta. Käsialan keskeneräisyydestä huolimatta päätin käyttää sitä koristeellisten isojen kirjainten kanssa ja kirjoittaa runon kokonaisuudessaan tällä käsialalla. Tykkään rouheasta akvarellipaperista ja hiusteräkin toimi hyvin karkeasta paperista huolimatta. 

Olen nauttinut paljon tämän työn tekemisestä, jota olen voinut tehdä vapaasti melkein kirjain kerrallaan, kuunnellen Kikin kirjoittamia sanoja ja antaen värin ja paperin kuvioiden näyttää kirjaimille muotoa ja sävyä. ”..kaiken voi vain elää..”

Ja taas olisi mielessä jotain uutta.

 

Woad paint

Some months ago I got this beautiful woad blue paint from Pasi Ainasoja who plants woad in Nivala. Next week he is going to take part in the Kasvu Open Karnevaalit -happening in Jyväskylä. He asked me to come with but I had already made other plans for coming week. So we agreed that I will make a calligraphic piece of art to display there. I found a very nice poem written by my friend Kiki W. Kuivalainen. With her permission I used this poem which freely translated says that there has to be the beginning and the end has to come. Between them you can just live, just learn to live life itself.

I knew I wanted to use my cyrillic style letters for this work. First I sketched the selected words with pencil and placed them into two lines. Earlier I had planned to paint these letters as negative picture some day. So I started to paint the letters as negative in one corner. Then I found myself following the colors and shapes of a background. The background showed me that some letters were hiding behind the blue spots on a paper. The other letters wanted to have only their outlines painted and some I painted partly till the rough and fascinating edge of the blue spots of the background.

After I got these words painted I decided to write the whole poem by using very free handwriting. I am still experimenting and practicing this handwriting where I want to have large curves, unexpected ligatures between letters and suddenly sharp turns after smooth curves.

Kirjoita kommentti