Suomalaisten kirjoitustaito

Suomalaisten luku- ja kirjoitustaito

Koska kirjoitustaidon historia liittyy vahvasti lukutaidon historiaan, sen tunteminen auttaa ymmärtämään kirjoittamisen hidasta oppimista maassamme. Laajemmin yhteiskunnallisen tilanteen tunteminen taas sitä, miksi silloin kun me vasta opettelimme lukemaan ja kirjoittamaan niin kirjoittamisen kulttuuri jo kukoisti Keski-Euroopassa.

Aikaisemmin niin sumerilaisten kuin roomalaistenkin kirjoitustaidon syntyyn oli vaikuttanut korkeakulttuureiden kehittyminen ja maiden hallinnollinen tilanne. Samalla tavalla Suomessa kirjoitustaidon hankkimista edisti yhteiskunnan kehittyminen. Myös ihmisten muuttaminen paikasta toiseen loi tarpeen pitää yhteyttä kotipaikalle jääneisiin tai muualle lähteneisiin sukulaisiin. Hyvin usein kirjoitustaidon oppimista vaikeutti kuitenkin aineellinen puute, yhteisön asenteet ja ennakkoluulot. Kirjoitustaitoa ei pidetty tarpeellisena tai sen ajateltiin olevan suorastaan vaarallista ja sopimatonta.  

Suomalaisten kirjoitustaidolla on lyhyet perinteet moneen muuhun kansaan verrattuna, sillä ne ovat vain muutaman sadan vuoden ikäiset. Tähän on vaikuttanut sekä Suomen sijainti että yhteiskunnan rakenne. Suomi on ollut aina hajanainen ja harvaan asuttu ja vaihtelut mm. maantieteellisissä oloissa ovat olleet suuria.

1100-luvulla Suomessa arvellaan asuneen 50 000 – 85 000 ihmistä. Keskiajan lopulla, 1500-luvun vaiheilla hieman alle 300 000 ihmistä. Tuolloin miehet viljelivät maata, metsästivät ja kalastivat. Naiset jauhoivat jyvät kivillä jauhoiksi ja valmistivat ruoan. Kirjoittaminen ei kuulunut millään tavalla suomalaisten arkeen.

Paitsi Naantalin luostarissa (Saksasta tullut Birgittalaisluostari), jossa nunnien tehtävänä oli mm. jäljentää kirjoja ja tehdä käsitöitä. Luostareissa naisten kirjoitustaito ei ollutkaan niin harvinainen kuin sen ulkopuolella, missä tarpeellinen oppi saatiin kuulon kautta. Luostarissa ruumiillisen työn hoitivat maallikkoveljet ja –sisaret. 

Suomen ensimmäinen nimeltä tunnettu kirjailija oli Naantalin Birgittalaisluostarin munkki Jöns Budde (1469).  Ensimmäinen suomenkielinen naiskirjailija oli Theodolinda Hahnsson (1838-1919).

 
YHTEISKUNTA, ALMANAKAT ja koulut

Yhteiskunnallinen tilanne piti kirjallisuuden leviämisen ja kirjoittamisen ylempien säätyjen etuoikeutena jo käytetyn kielenkin vuoksi. Vaikutusvaltaisissa piireissä puhuttiin ruotsia, kun rahvaan kieli oli suomi. Sen lisäksi kirjallisuuden kielenä käytettiin vielä vieraampaa kieltä eli latinaa.

Juhannuspäivänä 1527 Ruotsin valtakunnassa, johon Suomikin silloin kuului, vaihtui uskonto. Tuolloin päätettiin siirtyä roomalaiskatolisesta uskosta protestanttiseen uskoon. Tähän liittyen vuonna 1544 Mikael Agricolan käskystä munkit ja nunnat muuttuivat ”evankelisiksi henkilöiksi” ja aikaisemmin opetetut Pyhän Birgitan ilmestykset vaihtuivat Raamattuun. Tuolloin alkaneella kristinuskon levittämisellä on ollut suuri vaikutus kirjoitustaidon oppimisessa ja latinalaisen aakkoston käyttöönotossa Suomessa.

Lukutaito oli tietysti ollut tarpeeton niin kauan kuin luettavaa ei yksinkertaisesti ollut ja kaikki tarpeellinen oli ollut katseltavana kirkkojen seinille maalattuihin kuviin. Jos ei ollut tarvinnut lukutaitoa, kirjoitustaito oli ollut vieläkin turhempaa. Luterilainen oppi kuitenkin edellytti nyt, että jokainen luki Raamattua itse. Tuli tarve opettaa tiettömien taipaleiden takana asuva kansa lukemaan.

Mikael Agricola piti suomenkielisen kirjallisuuden julkaisemista välttämättömänä ja hän valmistelikin kansalle aapiskatekismuksen lukutaidon ja kristinuskon omaksumiseksi. Tämä kirja jäi kuitenkin papiston ja muiden lukutaidon alkeita opettavien työkaluksi.  

 
KIRJOITUSTAITO

1629 ilmestyi Tukholmassa painettu nimetön Suomenkielinen aapiskirja. Yleisesti 1600 – 1700 -luvuilla ilmestyi monia muitakin aapisia. Samaan aikaan Suomessa ilmestyneet almanakat olivat ruotsinkielisiä. Vuonna 1705 ilmestyi ensimmäinen suomenkielinen almanakka. 1700-luvun jälkipuoliskolle saakka Pohjolassa seurattiin vuodenkulkua riimukalentereista.

Merkittävä kirjoitustaidon valistusmies oli Suomen talousseuran sihteeri, professori C.G. Böcker, jonka aloitteesta almanakkaan tuli kirjoituskirjainten mallit sekä muutamia rivejä mallikirjoitusta v. 1825Suomen kansan ensimmäisinä kirjoitusoppaina voidaankin pitää almanakkaa. 

Vuotta myöhemmin koulukomitean suunnitelmassa oli oppiaineena mm. kyky kirjoittaa selvästi latinalaista käsialaa. 1830-luvulla Suomalaisen kirjallisuuden seura ja Kalevalan ilmestyminen saivat kansan lopulta kiinnostumaan myös kirjallisuudesta. Tuohon aikaan vain viisi prosenttia maaseudun miespuolisesta väestöstä omasi kirjoitustaidon.

Aapisiin kirjoituskirjaimet yleistyivät vasta 1800-luvun loppupuolella, minkä jälkeen niihin on usein sisältynyt myös mallikirjaimisto. Varhaisin kirjaimisto suomalaisessa aapisessa oli 1829. Aakkoskirjaimistot yleistyivät aapisissa 1860-luvulla.

Kirjoitustaito lisääntyi kansankielisen kirjallisuuden myötä. Ensimmäiset luotettavat tiedot suomalaisten lukutaidosta ovat vuodelta 1880. Tällöin 97,6 % kymmenen vuotta täyttäneistä suomalaisista osasi lukea. Paljon aikaisemmin kuitenkin lukutaito, joka kuulusteltiin kinkereillä, oli yleinen. Ilmeisesti Suomen kansa osasi lukea jollakin tavalla jo 1700-luvun puolivälissä, runsaat kaksisataa vuotta uskonpuhdistuksen jälkeen.

Lukutaidon sijaan suomalaisten kirjoitustaito olikin huomattavasti harvinaisempi. Vielä 1900-luvun taitteessa viisitoista vuotta täyttäneistä suomalaisista hallitsi kirjoittamisen taidon alle puolet, 38,8 prosenttia. Kirjoitustaito yleistyi kuitenkin nopeasti vuoden 1921 oppivelvollisuuden jälkeen.

Kirjoittamisen opetusvälineenä käytettiin hiekkapenkkiä, rihvelitaulua ja kynää ja paperia. Aina on toki ollut myös itseoppineita kirjoittajia, jotka kirjoittivat mm. kirjeitä, puheita, käsinkirjoitettuja lehtiä ja kopioivat kirjoja. Kynänä ja paperina sai toimi milloin hanki ja risu tai hiili ja puu. Koska paperista oli puutetta, moni harjoitteli yleensä oman nimen kirjoittamista kirjojen kansiin ja sivujen reunoille, kuten olet saattanut huomata vanhoja kirjoja selatessasi.

Tyttäreni kirjoitusintoon lienee kaikkein eniten vaikuttanut se, että häntä vanhemmat velipojat osasivat jo lukea ja kirjoittaa. Tyttäreni näkökulmasta siis sietämätön tilanne.

KOULUT

Suomessa oli 1600-luvulla parikymmentä lastenkoulua, joissa pojille ja tytöille opetettiin sisälukua, katekismusta ja virsilaulua. Pojille opetettiin myös kirjoitusta ja laskentoa. 1700-luvulla suomalaisia säätyläistyttöjä sen sijaan lähetettiin Tyttöpensionaattiin Tukholmaan täydentämään kasvatustaan. Siellä opetukseen kuului mm. hieman uskontoa, historiaa sekä ranskan kieltä, mutta ei kirjoittamista. Rahvaan tyttäriä taas ei erikseen kasvatettu vaan he saivat oppia talon töille aikuisten mukana. Lukutaitoa ja uskonnon opetusta pyrittiin parantamaan kiertokoulujen ja pitäjänkoulujen avulla. Eri maksusta voitiin opettaa kirjoittamista.

1800-luvun puolivälissä oli tunnustettu julkisesti myös tyttöjen oikeus saada opetusta ja tuolloin perustettiin rahvaankouluja myös tytöille, näistä ensimmäinen vuonna 1846 Kuopioon. Viimein tytötkin saivat perusteellista opetusta mm. kaunokirjoituksessa nk. tyylikirjoituksessa.

1860-luvulla kansa osasi jo ajatella kirjoittamisen tärkeyden osaksi yleistä kansalaissivistystä, eikä rahvaan isäntämiehen tai talollisen pojan arvon mukaisena enää pidetty pelkän puumerkin piirtämistä asiakirjoihin. Samalta vuosikymmeneltä alkaen kansakoulujen opetuksen myötä kansa viimein oppi yleisemmin kirjoittamaan.

Samanaikaisesti kun suomalaiset ovat oppineet kirjoittamaan, on käsin kirjoittaminen ollut uhattuna erilaisista syistä. Ensin kirjoituskone keksittiin 1867 ja sitten tietokone 1940-luvulla. Tekstinkäsittely ohjelmat tulivat käyttöön 1980-luvulla. Nykyisin ääniviestien lähettäminen on jokapäiväistä ja näiden lisäksi on myös ohjelmia, jotka kääntävät puheen kirjoitukseksi.

Riimuista sen verran, että vaikka Suomessa on hyvin niukasti riimukirjoituksia niin riimujen on täytynyt olla jossain määrin tunnettuja, koska suomalaisten talonpoikien, porvareiden ja rälssihenkilöiden puumerkit olivat saaneet selvästi vaikutteita riimuista. Ja kuten jo aiemmin mainitsin, niin käyttiväthän suomalaiset talonpojat kuten ruotsalaisetkin riimusauvoja ja -kalentereita ajanlaskun mittaamiseen. Kuitenkin myös siellä missä riimukulttuuri oli ollut vahvaa, joutui se väistymään kristinuskon ja latinalaisten kirjainten tieltä.

Näin ollen riimuista ei tullut tyttäreni käyttämään kirjoitusta.

Tämä kirjoitus on tiivistelmä omasta kirjoituksen historian esseestäni. Ohessa kaikki esseessä käyttämäni lähteet.

Airas Annukka, Heiskanen Topi, Uusitalo Liisa, 1996. Kalligrafia tekstaus-opas. WSOY, Porvoo.

Cleminson  Ralph (toim.), 2007. Kalligrafian taito. Multikustannus. Kiina.

Hendrix Lee, Vignau-Wilberg Thea, 2003. The Art of the Pen; Calligraphy from the court of the Emperor Rudolf II. Thames & Hudson, Lontoo.

Juujärvi Arja, 2004?. Manu Propria – käsin kirjoittaminen Suomessa. Opinnäytetyö. http://personal.inet.fi/koti/ yeslake/ManuPropria_eBook_lyh_72dpi.pdf. 11.3.2009

Kuismin Anna, Salmi-Niklander Kirsti. Artikkeli lehdessä Kasvatus & Aika 3 (2) 2008, 3-5

Käsin kirjoittaminen vuonna 2000. Pohjoismaisen käsinkirjoittamisen ideointiryhmä. Opetushallitus.

Meehan Bernard, 2006. The Book of Kells. Thames & Hudson, Lontoo

Parker Geoffey (toim.), 2006. Elävä Maailmanhistoria. Otava, Graficas Estella, Espanja.

Robinson Andrew, 2007. The Story of Writing – Alphabets, Hieroglyphs & Pictograms. Thames & Hudson, Lontoo

Taiteen Pikkujättiläinen, 1995. WSOY, Porvoo.

Tiedon maailma, Elämän kehitys. Tieteen kuvalehden kirjasarja, 2008. Bonnier Publications, Italia.

Utrio Kaari, 2006. Suomen Naisen Tie. Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu.

Helsingin yliopiston suomen kielen ja kirjallisuuden laitos.

www.helsinki.fi/hum/skl/ihmiset/siiroinenm/kirjakielen_synty/lukutaito1.htm

Jyväskylän yliopisto, Lamberg Marko. Tietoa riimuista. www.jyu.fi/gammalsvenska/runkunskap.htm

Kirjatyö, Pietilä Jyrki. Artikkeli 70-vuotinen sota vaati perääntymisliikkeitäkin. www.viestintaliitto.fi/kirjatyo/2004

Kauppinen Sakari, 2001. www.saunalahti.fi/skau/kirjoitus/synty.html

Opetushallitus. www.edu.fi/oppimateriaalit/kirjainuudistus

Kirjoita kommentti